Tämä teksti sai alkunsa täysin tavallisesta WhatsApp ryhmässä käytävästä keskustelusta.
Puhuimme ystäväni kanssa ihmissuhteista, ihmisten erilaisuudesta ja siitä, miten harvoin kaksi ihmistä muodostaa jonkin täydellisen yin/yang-kombon.
Sitten ystäväni käytti keskustelussa sanaa haastava vai olikohan se haasteellinen.
Ja siihen minä jäin jumiin.
En enää edes siihen, mistä alun perin puhuimme, vaan siihen yhteen sanaan.
Haastava.
Voi helvetti sentään, mikä sana.
Kun sen kerran huomaa, sitä alkaa kuulla kaikkialla.
Haastava tilanne. Haastava ihminen. Haastava projekti. Haastava aikataulu. Haastava vuosi. Haastava markkinatilanne. Haastava parisuhde. Haastavat olosuhteet.
Ja yhtäkkiä tajusin, miten sisältököyhä sana siitä on tullut.
Mitä haastava edes tarkoittaa?
Onko asia vaikea? Työläs? Monimutkainen? Kiperä? Raskas? Epämiellyttävä? Sekava? Huonosti suunniteltu? Täysin päin persettä?
Sano se sitten.
Ei kaikki ole jumalauta haastavaa.
Haastava ei kerro juuri mitään
Tässä kohtaa kyse ei oikeastaan enää ole yhdestä ärsyttävästä sanasta.
Kyse on tavasta käyttää kieltä.
Suomen kielessä on valtava määrä sanoja, joilla pystymme kuvaamaan maailmaa hyvinkin tarkasti. Silti olemme kumman innokkaita korvaamaan niitä sanoilla, jotka kertovat mahdollisimman vähän.
Haastava on tähän täydellinen työkalu.
Se kuulostaa asialliselta. Se ei loukkaa ketään. Siitä ei oikein voi suuttua. Samalla sen käyttäjä voi väistää koko kysymyksen siitä, mikä asiassa oikeasti on pielessä.
Jos ongelma on ongelma, miksi sitä ei voi sanoa ongelmaksi?
Ehkä siksi, että ongelma vaatii jonkun tekemään sille jotain.
Haasteen kanssa kun voidaan pitää vielä yksi palaveri ja yksi työryhmä tutkimaan asiaa.
Työelämä on haastavuuden luonnonsuojelualue
Missään haastava ei kukoista yhtä rehevästi kuin työelämässä.
Kuvitellaan tavallinen projekti.
Aikataulu petti kaksi kuukautta sitten. Budjetti on käytetty. Asiakas kyselee joka toinen päivä, milloin tulee valmista. Kukaan ei oikein tiedä, kuka vastaa mistäkin.
Miten tilanteesta puhutaan?
”Projektissa on ollut joitakin haasteita.”
Ei jumalauta.
Projektissa ei ole ollut haasteita.
Projekti on myöhässä, rahat ovat loppumassa ja vastuut ovat epäselvät.
Nyt meillä on jo kolme asiaa, joille voidaan tehdä jotain.
Sama pätee lähes kaikkeen.
”Meillä on haastava aikataulu.”
Olemme pahasti myöhässä.
”Budjetti on haastava.”
Rahaa ei ole tarpeeksi.
”Hän on haastava asiakas.”
Hän on vittumainen.
”Markkinatilanne on haastava.”
Tuote ei mene kaupaksi.
”Rekrytointitilanne on haastava.”
Emme löydä haluamiamme työntekijöitä niillä ehdoilla, joita tarjoamme.
Huomaatko eron?
Ensimmäinen versio kuulostaa siistiltä.
Toinen kertoo jotain.
Haastavuus on levinnyt kaikkialle
Eikä tämä tietenkään jää työpaikoille.
Parisuhteessa on haastava vaihe.
Mitä se tarkoittaa?
Riitelettekö joka päivä? Ettekö puhu toisillenne? Onko luottamus mennyt? Onko seksi loppunut? Haluatteko eri asioita elämältä?
Nuo ovat keskenään täysin erilaisia ongelmia.
”Haastava vaihe” onnistuu peittämään ne kaikki alleen.
Sama temppu toimii muuallakin.
”Taloudellinen tilanteeni on haastava.”
Tili on tyhjä.
”Lapsella on haastava ikävaihe.”
Lapsi huutaa, puree sisarustaan eikä suostu pukemaan housuja.
”Sääolosuhteet olivat haastavat.”
Siellä oli aivan paska ilma.
”Toipuminen on ollut haastavaa.”
Toipuminen on ollut hidasta, kivuliasta tai raskasta.
”Tästä tuli vähän haastava projekti.”
Hermot menevät ja koko roska teki mieli heittää ikkunasta ulos tunkiolle.
Sitä kun oppisi käyttämään tarkempia sanoja niin varmasti tapahtuu jotain kiinnostavaa.
Asia muuttuu ymmärrettävämmäksi. Ja mun mielestä ainakin paljon viihdyttävämmäksi.
Viranomaiskieli vie tämän vielä pidemmälle
Sitten päästään haastavuuden korkeakouluun.
Julkisiin hankkeisiin, tiedotteisiin ja tietojärjestelmiin.
Kun tavallinen ihminen mokaa, hän mokaa.
Kun tarpeeksi suuri organisaatio mokaa, se kohtaa haasteita.
Tietojärjestelmä ei toimi?
”Käyttöönotossa on ollut haasteita.”
Budjetti ylittyi miljoonilla?
”Kustannuskehitys on ollut ennakoitua haastavampaa.”
Palveluun ei pääse?
”Palvelun saatavuudessa esiintyy tällä hetkellä haasteita.”
Ei.
Järjestelmä ei toimi.
Hanke ylitti budjettinsa.
Palvelua ei saa.
Kyllä me kestämme kuulla sen.
Kyse ei ole rumasta kielestä vaan tarkasta kielestä
Tässä kohtaa joku voi tietysti ajatella, että pitäisikö kaikkien sitten vain alkaa kiroilla ja haukkua toisiaan vittumaisiksi.
Ei tietenkään. Minäkin ajattelen, että kiroilu yltiöpäisesti on rumaa ja typerää.
Tarkoitus ei ole tehdä kielestä rumempaa.
Tarkoitus on tehdä siitä tarkempaa.
Jos asia on monimutkainen, sano monimutkainen.
Jos tehtävä on vaikea, sano vaikea.
Jos tilanne on epävarma, sano epävarma.
Jos projekti epäonnistui, sano epäonnistui.
Jos jokin on ongelma, sano ongelma.
Ja jos jokin on oikeasti haastava sanan alkuperäisessä merkityksessä, käytä sitä silloin.
Mutta älä käytä sitä siksi, ettet keksi parempaa.
Vielä vähemmän siksi, ettet uskalla sanoa, mitä oikeasti tarkoitat.
Viikko ilman haastavaa
Minulla on ehdotus.
Kokeile olla viikko käyttämättä sanaa haastava.
Ei siksi, että sana pitäisi kieltää. Se olisi typerää.
Vaan siksi, että huomaisit, kuinka usein käytät sitä ajattelematta.
Kun sana seuraavan kerran pyrkii suusta tai näppäimistöltä, pysähdy hetkeksi.
Mitä minä oikeasti tarkoitan?
Vaikeaa?
Raskasta?
Kallista?
Sekavaa?
Kivuliasta?
Monimutkaista?
Epäonnistunutta?
Vittumaista?
Valitse niistä.
Saatat huomata samalla jotain hieman epämukavaa.
Usein haastava ei ole ollut merkki hienostuneesta kielestä.
Se on ollut keino välttää tarkkaa ajatusta.
Aion itse yrittää tässä blogissa yhtä asiaa: sanoa mahdollisimman usein sen, mitä oikeasti tarkoitan.
Välillä olen väärässä. Välillä mielipiteeni muuttuu. Välillä huomaan itsekin puhuneeni paskaa.
Se ei haittaa.
Paljon pahempaa olisi kirjoittaa niin ympäripyöreästi, ettei kukaan pysty edes sanomaan, mistä olen väärässä.
Aloitetaan siis pienestä.
Ongelma on ongelma. Vaikea on vaikeaa. Paska on paskaa.
Suomen kielessä on aivan tarpeeksi sanoja.
Käytetään niitä.